Ananaspaloja

Ostimme Tesco Lotaksesta kolme kokonaista ananasta n. 50 senttiä kappale. Ei paha. Eilen ja tänään olen laitellut bougainvilleja muurin eteen vieriviereen ja sisäpuolelle pari muuta kasvia. Yhteensä 23 kasvia, osa suurehkoja ruukkuineen, koko hoito 35 ekeä ja istuksen olisi saanut kaupan päälle. Halusin kuitenkin istuttaa itse. Maa on kovaa kuin betoni ja kuopan kaivaminen kuin kuvanveistoa. Varsinkin, kun työkalut ovat kuin keskiajalta. En vielä tiedä missä myydään rautakankeja ja kunnon lapioita. Käytin apuna Suomesta tuomiani omia työkaluja: talttaa ja vasaraa, jolla murensin maata pala kerrallaan ja kaavin ne pois lähikaupasta löytämälläni "lapiolla", jossa on metrin puuvarressa vain 10 senttinen talttakärkinen pehmytmetalliterä. Ei se tosin maksanutkaan kuin euron. Muita lapiota ei siinä kaupassa ollut. Parissa päivässä sain kuitenkin kukat istutettua. Ihme, jos  kasvavat niin kovassa maassa. Toisaalta aiemmin istutetut banaanipuut ovat kasvaneet jo jättimäisiksi. Pihaan, jos nyt pientä tilaa voi pihaksi kutsua, on itsestään kasvanut jokin chililaji. Se tekee punaisia pieniä chilejä. Luokittelen ne keskitulisiksi.

Tällä aluella elää tosi paljon isännättömiä koiria. Varsinkin pimeällä on vaarassa ajaa niiden päälle, kun niitä loikoo ajotiellä ja ovat laiskoja väistymään alta pois. Kulkukoiria ei tunnu kukaan tappavan, päin vastoin, lähistöllä on jonkinlainen koirien koti, jossa niille annetaan ruokaa. Muutamia päiviä sitten koiran pentu tuli talomme portille yhden isomman koiran kanssa. Annoin  kummallekin vähän ruokaa. Pieni koira söi kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt ja murisi isommalle, jos se tuli lähellekään ateriaa. Toinen koira pian katosi, mutta pieni koira jäi makailemaan portille ja oli siinä seuraavanakin päivänä. Se söi yhtä ahnaasti kuin edellisenäkin päivänä. Annoimme sille nimen Hiu, joka tarkoittaa nälkäistä. Kolmantena päivänä koira heilutti häntäänsä jo portin sisäpuolella. Näköjään mahtui tulemaan tulemaan portin kaltereiden välistä. Vaikka pidän koirista ja yleensäkin eläimistä, paitsi madoista ym. ötököistä, en Birdien jälkeen halua enää lemmikkiä, mutta mitä tehdä, kun Hiu on päättänyt asettua taloksi ja tuntuu pitävän minua isäntänään. Ei varmaan muilta ole saanut kuunaan päänsilitystä, kun nauttii siitäkin. Ei lähde pois ja usein seuraa minua, jos teen jotakin ulkosalla. Tai sitten makaa päivät auton alla, tai muussa varjoisassa paikassa. Joka tapauksessa sen on pärjättävä omillaan, kun olemme Suomessa tai muualla.


Kävin eilen budhalaistemppelissä vaimoni ja kolmen muun thainaisen kanssa, jotka asuvat täällä samalla alueella. Mielenkiintoinen kokemus. Sillä  aikaa, kun naiset suorittivat minulle aika hämäräksi jääneitä rituaaleja, otin muutamia valokuvia. Kristillisiä kirkkoja syytetään toisinaan kuinka he keräävät vain rahaa uskonnon varjolla, mutta buddhalaisissa menoissa rahalla tuntui olevan suorastaan taivaallinen voima, entisen pyhäkoulunopettajani sanoja lainatakseni.

Temppelialueella oli kojuja, josta ihmiset saivat ostaa vapaaehtoisella maksulla amorin nuolia muistuttavan setin, jonka väliin laitettiin haluttu määrä massia.

Kyseessä ei kuitenkaan ole nuoli, vaan symboli "thonphoo" -puusta, jonka oksien alla alkuperäinen buddha on meditoinut. "Nuolen kärki" muistuttaa kyseisen puun lehteä. "Nuolten" väliin laitettu tuohi annettiin munkille. Settiin kuului lisäksi valkoisia paperilappuja, joiden välissä oli pikkuruinean kultapaperin pala. Nämä palaset kiinnitettiin temppelin sisällä, että temppelialueella oleviin, halkaisijaltaan n. 40 cm, pyöreisiin kullanvärisiin palloihin. Palloihin sai myös liimata kolikoita.

Ulkosalla oli köysirata, joka ulottui maasta temppelin huipulle. Köydestä riippui erivärisiä noin metrin mittaisia nauhoja, joihin  Ihmiset kiinnittivät seteleitä. Sitä mukaa, kun nauhat täyttyivät seteleistä, munkki siirsi köysirataa ylemmäksi ja kiinnitti uusia nauhoja. Joissakin nauhoissa oli tosi paljon seteleitä, joissakin vain muutama. Meidän ollessa paikalla, rahanauhamatto oli jossakin puolimatkassa menossa kohti temppelinharjaa. Kaikella rituaaleilla ja rahan antamisella ymmärrettiin olevan onnea tuova vaikutus ihmisen elämään. Kaiuttimista kuului taukoamaton munkin puhe korviin käyvällä volyymilla. Kun kysyin mitä munkki puhuu, niin rahastahan hän puhui. Kuinka raha ja rikkaus tuottaa onnea elämään ja olen samaa mieltä, ei köyhyyskään mitenkään riemullinen tila ole. Mielenkiintoinen detalji se, että munkki puhui henkilöstä, joka kantaa kultaista kaulaketjua, tätä henkilöä seuraa rikkaus, onni ja menestys. Sehän olen minä, lohkaisin vaimolle. Kannan kaulassani äitini antamaa kultaista kaulaketjua, johon on kiinnitetty kultainen sydän ja hopeinen Daavidin tähti.

Aasialainen uskonto on tosi merkillistä ja aika surullistakin. Koko festifaali keskittyy lähinnä rahankeräykseen. Antajille luvataan kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista. Mutta niinhän kristillisissä kokouksissakin. Kolehti ja "uhraaminen", eli rahan antaminen, on tärkeä osa jumalanpalvelusta. Iloista antajaa Jumala rakastaa. Niin munkit kuin papitkin ovat tietysti palkkansa ansainneet, saaden osansa rahoista. Buddhalaisuuteen kuuluu lisäksi uudelleen syntyminen kuolevaiseksi. Jos se olisi totta, niin olisimme helvetissä. Kuka tänne uudelleen haluaa? Minulle ainakin yksi kuolevaisen elämä riittää, elinpä elämäni köyhänä tai rikkaana. Jeesuskin sanoo "teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä". Se ei tarkoita kuitenkaan samaa kuin buddhalaisuudessa, vaan uudestisyntymistä jo tätä elämää elettäessä. Jeesus tarjoaa parempaa kuin Buddha: synnit anteeksi armosta ja iankaikkisen elämän lahjan. Sille, joka uskoo.